Kaunis ajatus - T:lle kaulahuivi Novitan uudesta Purosta. Silmukointi oli edennyt n. 5 cm, kunnes tuomio oli selvä: liian kutittava lanka. Seuraavalla kauppareissulla testasin muita vaihtoehtoja ja T:a kutittivat liikaa myös lasten unelmapehmeät langat, joten tuhoon tuomittu yritys.
Nyt tämä on valmis, mutta saaja vielä puuttuu. Vapaaehtoisia paketin saajia? :)
Nyt työn alla on itselleni melkoinen haaste, palmikoita pikkutytön mekollisen verran - ja se näyttää onnistuvan! Koskaan en siis ole palmikon tekoa aiemmin yrittänyt. Aluksi olin aivan pihalla, että mikä eteen ja mikä taakse, mutta eiköhän se tästä. :) Ylpeä olen itsestäni jo tässä vaiheessa, vaikka työ on vasta alkumetreillä.
lauantai 25. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kyllä mulle ainakin kelpais, hieno! :) Miehet ja niiden kutittamiset, mikään ei kelpaa. :D Mitenkä mekkoprojekti onnistuu? Itsekin sain aikaiseksi tehtyä pikkuiselle raskausaikana peiton ja villahousut ja -takin. Onnistuivat omaksi yllätykseksi jopa ihan kohtalaisesti. :) Pitäisi vaan treenailla enemmän.
Mekkoprojekti eteni loistavasti, kunnes automatkalla kudoin liian isoilla puikoilla pitkän pätkän palmikoiden jatkoksi - ja nyt pitäisi purkaa. :) Lannistavaa, mutta niin monta tuntia olen mekon näpräämiseen käyttänyt, että sen on pakko valmistua jossain vaiheessa.
...ja onnittelut saavutuksesta! Kohta saatat kokeilla niitä parillisiakin. :)
Lähetä kommentti