Tässä suvussa ei kukaan loista naisellisilla käsityötaidoillaan. Osaamme kyllä leikata lihaa, ampua, rakentaa kattoja tai valaa talonpohjaa, mutta irronneen napin ompeleminen on kaikille aivan yhtä ylivoimasta.
Äitini ei osannut opettaa minulle nurjaa silmukkaa, kun sitä joskus ala-asteikäisenä kysyin. Opin sen kuitenkin, en nyt muista kenenkä neuvomana. Tänä syksynä sain aikaiseksi kaulahuivin, joka aiheutti suuren haloon.
Serkkuni M: "Muistatkos kuinka virkkasin kokonaisen villalankarullalllisen joksikin.. no.. vähän kaulahuivia tai pidennettyä patalappua muistuttavaksi pötkyläksi? :D Tämä siis silloin umpparileikkauksen jälkeisellä sairaslomalla. Hieno tuli, sain jopa sormeen villalankahiertymän, mikä toisaalta saattaa olla myös merkki täydellisestä ammattitaidottomuudesta ja liian kireästä langasta.. Mutta voinpa sanoa sentään kerran aikuisiällä virkanneeni! Se harrastus tosin lopahti samantien kun lanka ja sairasloma loppui."
Serkkuni R: "Pitäsköhän ittekkin kokeilla, ei ole kyllä enää mitään tietoo kuinka kaulahuivin teko aloitetaan, mutta onhan meidän suku niin hyviä noiden käsitöiden kanssa, että voisin saada jonkun pötkylän aikaseksi :D"
Puukässä onkin ollut tälle serkussarjalle itsestään selvä valinta. :)
Päätinkin siis todistaa itselleni ja koko suvulle, että perimää voi vastustaa. Kaikessa hiljaisuudessa olen saanut jotakin aikaiseksi - ja huomannut jopa kehittyväni! Tälle sivulle siirränkin nyt otoksia aikaansannoksistani - ja julkiseksi kaikille nämä kuvat tulevat sitten jouluaaton jälkeen. :)
