Lisää pakettien täytettä

Hih, vähän alkaa jo jännittää. Suunnitteluinsinööri T loi mukavasti paljastavan logon, joka toivottavasti ohjaa sukulaiset oikeaan osoitteeseen. Näitä olen nyt sitten liimaillut ja teippaillut, jotta saadaan paketit ruotuun.

Käteni kipeytin (huom. edelliset merkinnät...) repiessäni jouluisia huopapöytäliinoja irti pohjalakanoistaan, mutta monta metriä valmista tuli. Toivottavasti ne sopivat ympäristöönsä, mihin näitä ajattelin. Vihreät tumput ovat kokoa mies, mutta toisesta puuttuu vielä peukalo, yritän sen saada jotenkin kasaan ennen aattoa - eli huomista. Näistä aivan pienimmistä huopakäpälistä tuli sen verran pienet, etten tiedä uskallanko paketoida niitä E:lle tai H:lle, epäilen etteivät mahdu. Täytynee tehdä sopivammat ensi vuoden puolella.

Julkiset näistä sivuista tulee sitten tänään. Toivottavasti projekti ei jää tähän vaan saa jatkoa. Ainakin parit mittatilaustumput ovat työnalla ja kipinä on syttynyt - huomatkaa, mikä kehitys! Ihan olen kyllä itsekin tyytyväinen. Ilolla odotan joululahjojen avausta ja ilmeitä projektin paljastuessa.

Matkalla pakettiin

Maailman matkailu ja harjoittelujaksot ovat vieneet kauemmaksi blogin päivityksestä, mutta olen silti yrittänyt olla ahkera - ainakin ajoittain. Olen vakuuttunut siitä, että helposti ärtyvä oikea ranteeni on nyt paremmassa kunnossa harjoituksen myötä. Suosittelen muillekin jännetuppivaivaisille, kunhan malttaa aloittaa rauhallisesti.

Ensimmäisenä huovutettu kaulahuivi, johon olen tyytyväinen - kaikessa simppeliydessään mukavan lämmin ja pörröinen. Keskimmäisessä kuvassa taas tumput, joiden teossa olen edistynyt - näitä en olisi sitten millään raaskinut laittaa pakettiin, mutta sinne ne menivät. Toivottavasti tulevat käyttöön. Viimeisenä keväisempi huovutuskokeilu, lähinnä pöytäliinaksi sopiva. Kaipaisi toki vähän muutakin ympärilleen kuin tasaista pintaa ja kuivasta kaudesta kärsineen joulutähden. :) Lisää lähiaikoina, kunhan kamera, tuotokset ja siirtopiuha sattuvat samalle paikkakunnalle.

Kuinka temppu tehdään

Oppiäidin S. kanssa jatkoimme kokeiluja pesukoneen kanssa. Tällä kertaa totesimme, että lopputulokseen vaikuttavat joko linkouskierrokset, nyyttien määrä tai pesukoneen malli - tai nämä kaikki. Joka tapauksessa hommassa on tärkeää hyvä seura ja tarjottavat. Kiitän ja kumarran. Omalta osaltani tulokset jäivät vähän vaatimattomiksi, mutta S. sai aivan upeita luomuksia aikaan!

Möykkyjä

Vielä kertauksena - tämän blogin tarkoitus on siis näyttää, että toivotonkin tapaus VOI oppia jotakin! Ihan niin kuin pieni lapsi, aikuinenkin oppii paremmin kannustavan palautteen kautta. Ihan sama siis, mikä on lopputulos, aina voi toimia vaikkapa varoittavana esimerkkinä. :) Koristeita vielä kaipaavat, katsotaan mitä keksin.

Tumpputehtaalta valmistuivat seuraavaksi huovutetut pakkaskäpälät. Ai muka iso kuva - no onhan se jo paljon pienempi kuin alunperin. :)

Tonttupajalta

Oppiäidin S. kanssa pajailimme vatsalihakset kipeäksi ja kokeilimme neljää eri tapaa isompiin huovutusjuttuihin. Ohessa ensimmäiseen koekappaleeseen tehty huopalankaverkko, jonka päälle on rakennettu kerroksittain Hahtuvaisesta ilmeisesti tulppaaneja tai jotain muita vastaavia kasveja.

Seuraavassa versiossa väljä Huopasverkko, josta tulee aikasta mukava kaulahuivi, kun sen ruttaa tiiviimmäksi paketiksi. Ihmettelen itsekin! Tämä projekti saa jatkoa viikon päästä. :) Sitten ehkä osataan jo enemmän.

Sileääkin pintaa

Harjoitus tekee mestarin - näin ollen syntyvä pintakin rupesi siliämään ja tein kahdet tumput oppiäidin S. ylijäämälangoista. Kuvat ovat iloisen ylivalottuneita, mutta luonnossa varsin käyttökelpoiset kaverit isommalle ja pienemmälle käpäläparille.

Huovutuksen ihmemaa

Koska siistin jäljen saaminen ei ole aivan yksinkertaista, päätin kokeilla pesukonehuovutusta Huopasesta. Tällä konstilla pienet kauneusvirheet kutistuvat ja olen aivan ihmetyksissäni tuloksesta! Niin kyllä oli äitinikin, joka sattui olemaan kylässä näiden valmistuessa.

Sisulla pitkää pätkää

Sitten päätin tehdä aikuisten koon kaulahuivin - ja sellaisesta langasta, joka on paksua (valmistuu nopeasti) ja on valmiiksi kirjavaa (ei näy ihan kaikki mokat). Tuollainen pötkylä siitä tuli.

Tuloksesta rohkaistuneena tein kaksivärisen (huom! kaksivärisen!) huivin, jota voisin kuvitella jopa itse käyttäväni. Saa nähdä kuitenkin päätyykö se pukin konttiin... Pitää vain päätellä se vielä.

Alkupaloja

Valmista on syntynyt tässä tasaiseen tahtiin kuluneen puolentoista kuukauden aikana. Ensimmäiset kokeilut olivat jo tätä innostus episodia aiemmin. Koriin niistä on jäänyt pari paritonta tumppua. Haastetehtäviä oli lukuisia, joten yhdestäkin parittomasta makkarasta olen erittäin ylpeä!

Seuraavaksi vuorossa oli lastenkoon kaulahuivi, jonka päättely on e-del-leen kesken. Haastellista oikeaa ja nurjaa, mutta sisulla siitä selvittiin!

Siitä se idea sitten lähti

Tässä suvussa ei kukaan loista naisellisilla käsityötaidoillaan. Osaamme kyllä leikata lihaa, ampua, rakentaa kattoja tai valaa talonpohjaa, mutta irronneen napin ompeleminen on kaikille aivan yhtä ylivoimasta.

Äitini ei osannut opettaa minulle nurjaa silmukkaa, kun sitä joskus ala-asteikäisenä kysyin. Opin sen kuitenkin, en nyt muista kenenkä neuvomana. Tänä syksynä sain aikaiseksi kaulahuivin, joka aiheutti suuren haloon.

Serkkuni M: "Muistatkos kuinka virkkasin kokonaisen villalankarullalllisen joksikin.. no.. vähän kaulahuivia tai pidennettyä patalappua muistuttavaksi pötkyläksi? :D Tämä siis silloin umpparileikkauksen jälkeisellä sairaslomalla. Hieno tuli, sain jopa sormeen villalankahiertymän, mikä toisaalta saattaa olla myös merkki täydellisestä ammattitaidottomuudesta ja liian kireästä langasta.. Mutta voinpa sanoa sentään kerran aikuisiällä virkanneeni! Se harrastus tosin lopahti samantien kun lanka ja sairasloma loppui."

Serkkuni R: "Pitäsköhän ittekkin kokeilla, ei ole kyllä enää mitään tietoo kuinka kaulahuivin teko aloitetaan, mutta onhan meidän suku niin hyviä noiden käsitöiden kanssa, että voisin saada jonkun pötkylän aikaseksi :D"

Puukässä onkin ollut tälle serkussarjalle itsestään selvä valinta. :)

Päätinkin siis todistaa itselleni ja koko suvulle, että perimää voi vastustaa. Kaikessa hiljaisuudessa olen saanut jotakin aikaiseksi - ja huomannut jopa kehittyväni! Tälle sivulle siirränkin nyt otoksia aikaansannoksistani - ja julkiseksi kaikille nämä kuvat tulevat sitten jouluaaton jälkeen. :)