Kutittavaa syksyä kaulalle

Kaunis ajatus - T:lle kaulahuivi Novitan uudesta Purosta. Silmukointi oli edennyt n. 5 cm, kunnes tuomio oli selvä: liian kutittava lanka. Seuraavalla kauppareissulla testasin muita vaihtoehtoja ja T:a kutittivat liikaa myös lasten unelmapehmeät langat, joten tuhoon tuomittu yritys.




Nyt tämä on valmis, mutta saaja vielä puuttuu. Vapaaehtoisia paketin saajia? :)

Nyt työn alla on itselleni melkoinen haaste, palmikoita pikkutytön mekollisen verran - ja se näyttää onnistuvan! Koskaan en siis ole palmikon tekoa aiemmin yrittänyt. Aluksi olin aivan pihalla, että mikä eteen ja mikä taakse, mutta eiköhän se tästä. :) Ylpeä olen itsestäni jo tässä vaiheessa, vaikka työ on vasta alkumetreillä.

Mineille ja omille jaloille

Töppösiä syntymättömille, tahdilla yksi per seminaari. Söpöjä, sanon itsekin. Onnea vain odotukseen kaverit! :)



Isommat vaativat jo useamman luennon. Onneksi bambu ei kilise edes lattialle tippuessaan ja tentti oli jo plakkarissa. Näistä tuli niin mukavat, että kotona tepastelin sukilla jo ennen niiden valmistumista.

Tosiaan, kuten huomaatte - kuvat on otettu vasta kesällä, vaikka valmista on ollut jo kuukausia. No, jatkossa vähän aktiivisempi ote tähän blogin päivitykseen, niin pysytte ajan hermolla. Kasvutarina tumpelosta eteenpäin jatkuu, mutta annetaan sukulaisille aikaa toipua kantapääjärkytyksestä.

Toukkapuku

Kipeille hartioille kevyt lämmike, joka toimii oikein mainiosti myös toukkapukuna astetta pienemmille. Ihana lanka - en enää kyllä yhtään muista mikä, mutta siitä Kauppahallin puodista. :)

Kahvi kuumana, viini viileänä

Tämä on oikeasti oma ideani, joka on käytössä osoittautunut toimivaksi: viinipullon viilentäjä Huopasesta. Homma on simppeli (tottakai): kudo kutistuminen huomioon ottaen suorakaide, yhdistä yksi sivu kartioksi, virkkaa pohja ja virkkaa se kartioon kiinni. Paketti pesukoneeseen ja huovuta pullon avulla muotoon. Korkeamman olisin voinut tehdä, mutta otetaan homma uusiksi lähitulevaisuudessa.

Pötkylällä pysyy todistetusti valkoviini kesäterassilla viileänä!

Elämäni ensimmäiset sukat

Turha luulo, että innostus olisi laantunut, vaikkakaan tekstiä ja kuvien siirto tänne saakka onkin ollut kilpikonnatahtista. Nyt olen oppinut omasta mielestänikin jo jotain! Ohessa elämäni ensimmäiset sukat (luoteessa), jossa on KANTAPÄÄT! Hih. Nämä ovat valmistuneet jo lumien aikaan.

Samasta langasta riitti ongelmitta kantapäätreeniin myös parissa muussa mittapuussa ja tumput. Sukulaiset vaviskaa, kantapää on toistettu ja melkein symmetristen lämmittimien teossa olen onnistunut. Todistusaineistoa osalle.