Itte tehtyä

Puhdasta joulua

2010-01-04T16:32:00.001+02:00

Saippuaa, saippuaa, saippuaa.

Tänä vuonna käsivaivaisena päätin kokeilla kemistin taitojani ja aloitin yksinkertaisesta eli saippuoista. Keittelin kasaan kolmea erilaista yhdistelmää: kahvisaippuaa Ratulan innoittamana sekä omien kokeiluiden kautta kaneli- ja kardemummasaippuaa - ja hyvin meni!

Kardemummasta tuli vaaleaa ja pilkullista, kahvista mokanruskeaa ja kanelista punaruskeaa. Valoin saippuat tyhjiin mehupurkkeihin, joissa oli valmiina hyvä sisäpinta saippuan irtoamista ajatellen.

Joulun alusajan hulinassa valmiit saippuat jäivät kuvaamatta, mutta yritän saada kameran kylään sukulaisten luo lähitulevaisuudessa.

Joulun odotusta

2009-12-05T17:44:00.008+02:00

Tonttupajailu on jatkunut hissukseen, joten kuvia ei valitettavasti kaikesta valmistuneesta tänne laittaa. Projekteja kuitenkin on - ja suurin osa niistä kesken.

Tein punatulkkuja Huopasesta Novitan ohjeen mukaan. Ajattelin fiksuna tyttönä huovuttaa tulkut pesukoneessa, muten kuten kuvista on nähtävissä, ajatus oli kehno. Piparkakkutalo sen sijaan valmistui yhteistyössä T:n kanssa, ihan alusta asti tosin tätä ei ole itse väännetty.

Joulun odotusta ja hyvää mieltä kaikille!

Penkkiurheilijan perusvarusteet

2009-08-22T19:43:00.003+03:00

Työreissulla ajankuluksi syntyivät penkkiurheilijan perusvarusteet - villasukat, kokoa mies, lankana Polkka. Näin yleisurheilun MM-kisojen aikaan sopivasti valmistuivat ja lämmittävät piiiitkiiiiä iltoja Berliiniin humua seuratessa.

Kutittavaa syksyä kaulalle

2009-07-25T14:41:00.004+03:00

Kaunis ajatus - T:lle kaulahuivi Novitan uudesta Purosta. Silmukointi oli edennyt n. 5 cm, kunnes tuomio oli selvä: liian kutittava lanka. Seuraavalla kauppareissulla testasin muita vaihtoehtoja ja T:a kutittivat liikaa myös lasten unelmapehmeät langat, joten tuhoon tuomittu yritys.

Nyt tämä on valmis, mutta saaja vielä puuttuu. Vapaaehtoisia paketin saajia? :)

Nyt työn alla on itselleni melkoinen haaste, palmikoita pikkutytön mekollisen verran - ja se näyttää onnistuvan! Koskaan en siis ole palmikon tekoa aiemmin yrittänyt. Aluksi olin aivan pihalla, että mikä eteen ja mikä taakse, mutta eiköhän se tästä. :) Ylpeä olen itsestäni jo tässä vaiheessa, vaikka työ on vasta alkumetreillä.

Mineille ja omille jaloille

2009-07-20T17:47:00.005+03:00

Töppösiä syntymättömille, tahdilla yksi per seminaari. Söpöjä, sanon itsekin. Onnea vain odotukseen kaverit! :)

Isommat vaativat jo useamman luennon. Onneksi bambu ei kilise edes lattialle tippuessaan ja tentti oli jo plakkarissa. Näistä tuli niin mukavat, että kotona tepastelin sukilla jo ennen niiden valmistumista.

Tosiaan, kuten huomaatte - kuvat on otettu vasta kesällä, vaikka valmista on ollut jo kuukausia. No, jatkossa vähän aktiivisempi ote tähän blogin päivitykseen, niin pysytte ajan hermolla. Kasvutarina tumpelosta eteenpäin jatkuu, mutta annetaan sukulaisille aikaa toipua kantapääjärkytyksestä.

Toukkapuku

2009-07-20T17:39:00.004+03:00

Kipeille hartioille kevyt lämmike, joka toimii oikein mainiosti myös toukkapukuna astetta pienemmille. Ihana lanka - en enää kyllä yhtään muista mikä, mutta siitä Kauppahallin puodista. :)

Kahvi kuumana, viini viileänä

2009-07-20T17:28:00.004+03:00

Tämä on oikeasti oma ideani, joka on käytössä osoittautunut toimivaksi: viinipullon viilentäjä Huopasesta. Homma on simppeli (tottakai): kudo kutistuminen huomioon ottaen suorakaide, yhdistä yksi sivu kartioksi, virkkaa pohja ja virkkaa se kartioon kiinni. Paketti pesukoneeseen ja huovuta pullon avulla muotoon. Korkeamman olisin voinut tehdä, mutta otetaan homma uusiksi lähitulevaisuudessa.

Pötkylällä pysyy todistetusti valkoviini kesäterassilla viileänä!

Elämäni ensimmäiset sukat

2009-07-20T17:15:00.007+03:00

Turha luulo, että innostus olisi laantunut, vaikkakaan tekstiä ja kuvien siirto tänne saakka onkin ollut kilpikonnatahtista. Nyt olen oppinut omasta mielestänikin jo jotain! Ohessa elämäni ensimmäiset sukat (luoteessa), jossa on KANTAPÄÄT! Hih. Nämä ovat valmistuneet jo lumien aikaan.

Samasta langasta riitti ongelmitta kantapäätreeniin myös parissa muussa mittapuussa ja tumput. Sukulaiset vaviskaa, kantapää on toistettu ja melkein symmetristen lämmittimien teossa olen onnistunut. Todistusaineistoa osalle.

Lisää pakettien täytettä

2008-12-23T19:23:00.005+02:00

Hih, vähän alkaa jo jännittää. Suunnitteluinsinööri T loi mukavasti paljastavan logon, joka toivottavasti ohjaa sukulaiset oikeaan osoitteeseen. Näitä olen nyt sitten liimaillut ja teippaillut, jotta saadaan paketit ruotuun.

Käteni kipeytin (huom. edelliset merkinnät...) repiessäni jouluisia huopapöytäliinoja irti pohjalakanoistaan, mutta monta metriä valmista tuli. Toivottavasti ne sopivat ympäristöönsä, mihin näitä ajattelin. Vihreät tumput ovat kokoa mies, mutta toisesta puuttuu vielä peukalo, yritän sen saada jotenkin kasaan ennen aattoa - eli huomista. Näistä aivan pienimmistä huopakäpälistä tuli sen verran pienet, etten tiedä uskallanko paketoida niitä E:lle tai H:lle, epäilen etteivät mahdu. Täytynee tehdä sopivammat ensi vuoden puolella.

Julkiset näistä sivuista tulee sitten tänään. Toivottavasti projekti ei jää tähän vaan saa jatkoa. Ainakin parit mittatilaustumput ovat työnalla ja kipinä on syttynyt - huomatkaa, mikä kehitys! Ihan olen kyllä itsekin tyytyväinen. Ilolla odotan joululahjojen avausta ja ilmeitä projektin paljastuessa.

Matkalla pakettiin

2008-12-21T11:58:00.006+02:00

Maailman matkailu ja harjoittelujaksot ovat vieneet kauemmaksi blogin päivityksestä, mutta olen silti yrittänyt olla ahkera - ainakin ajoittain. Olen vakuuttunut siitä, että helposti ärtyvä oikea ranteeni on nyt paremmassa kunnossa harjoituksen myötä. Suosittelen muillekin jännetuppivaivaisille, kunhan malttaa aloittaa rauhallisesti.

Ensimmäisenä huovutettu kaulahuivi, johon olen tyytyväinen - kaikessa simppeliydessään mukavan lämmin ja pörröinen. Keskimmäisessä kuvassa taas tumput, joiden teossa olen edistynyt - näitä en olisi sitten millään raaskinut laittaa pakettiin, mutta sinne ne menivät. Toivottavasti tulevat käyttöön. Viimeisenä keväisempi huovutuskokeilu, lähinnä pöytäliinaksi sopiva. Kaipaisi toki vähän muutakin ympärilleen kuin tasaista pintaa ja kuivasta kaudesta kärsineen joulutähden. :) Lisää lähiaikoina, kunhan kamera, tuotokset ja siirtopiuha sattuvat samalle paikkakunnalle.

Kuinka temppu tehdään

2008-11-13T22:05:00.007+02:00

Oppiäidin S. kanssa jatkoimme kokeiluja pesukoneen kanssa. Tällä kertaa totesimme, että lopputulokseen vaikuttavat joko linkouskierrokset, nyyttien määrä tai pesukoneen malli - tai nämä kaikki. Joka tapauksessa hommassa on tärkeää hyvä seura ja tarjottavat. Kiitän ja kumarran. Omalta osaltani tulokset jäivät vähän vaatimattomiksi, mutta S. sai aivan upeita luomuksia aikaan!

Möykkyjä

2008-11-07T17:06:00.007+02:00

Vielä kertauksena - tämän blogin tarkoitus on siis näyttää, että toivotonkin tapaus VOI oppia jotakin! Ihan niin kuin pieni lapsi, aikuinenkin oppii paremmin kannustavan palautteen kautta. Ihan sama siis, mikä on lopputulos, aina voi toimia vaikkapa varoittavana esimerkkinä. :) Koristeita vielä kaipaavat, katsotaan mitä keksin.

Tumpputehtaalta valmistuivat seuraavaksi huovutetut pakkaskäpälät. Ai muka iso kuva - no onhan se jo paljon pienempi kuin alunperin. :)

Tonttupajalta

2008-11-02T18:41:00.004+02:00

Oppiäidin S. kanssa pajailimme vatsalihakset kipeäksi ja kokeilimme neljää eri tapaa isompiin huovutusjuttuihin. Ohessa ensimmäiseen koekappaleeseen tehty huopalankaverkko, jonka päälle on rakennettu kerroksittain Hahtuvaisesta ilmeisesti tulppaaneja tai jotain muita vastaavia kasveja.

Seuraavassa versiossa väljä Huopasverkko, josta tulee aikasta mukava kaulahuivi, kun sen ruttaa tiiviimmäksi paketiksi. Ihmettelen itsekin! Tämä projekti saa jatkoa viikon päästä. :) Sitten ehkä osataan jo enemmän.

Sileääkin pintaa

2008-11-02T18:34:00.004+02:00

Harjoitus tekee mestarin - näin ollen syntyvä pintakin rupesi siliämään ja tein kahdet tumput oppiäidin S. ylijäämälangoista. Kuvat ovat iloisen ylivalottuneita, mutta luonnossa varsin käyttökelpoiset kaverit isommalle ja pienemmälle käpäläparille.

Huovutuksen ihmemaa

2008-11-02T18:28:00.002+02:00

Koska siistin jäljen saaminen ei ole aivan yksinkertaista, päätin kokeilla pesukonehuovutusta Huopasesta. Tällä konstilla pienet kauneusvirheet kutistuvat ja olen aivan ihmetyksissäni tuloksesta! Niin kyllä oli äitinikin, joka sattui olemaan kylässä näiden valmistuessa.

Sisulla pitkää pätkää

2008-11-02T18:16:00.004+02:00

Sitten päätin tehdä aikuisten koon kaulahuivin - ja sellaisesta langasta, joka on paksua (valmistuu nopeasti) ja on valmiiksi kirjavaa (ei näy ihan kaikki mokat). Tuollainen pötkylä siitä tuli.

Tuloksesta rohkaistuneena tein kaksivärisen (huom! kaksivärisen!) huivin, jota voisin kuvitella jopa itse käyttäväni. Saa nähdä kuitenkin päätyykö se pukin konttiin... Pitää vain päätellä se vielä.

Alkupaloja

2008-11-02T17:50:00.007+02:00

Valmista on syntynyt tässä tasaiseen tahtiin kuluneen puolentoista kuukauden aikana. Ensimmäiset kokeilut olivat jo tätä innostus episodia aiemmin. Koriin niistä on jäänyt pari paritonta tumppua. Haastetehtäviä oli lukuisia, joten yhdestäkin parittomasta makkarasta olen erittäin ylpeä!

Seuraavaksi vuorossa oli lastenkoon kaulahuivi, jonka päättely on e-del-leen kesken. Haastellista oikeaa ja nurjaa, mutta sisulla siitä selvittiin!

Siitä se idea sitten lähti

2008-11-02T16:05:00.000+02:00

Tässä suvussa ei kukaan loista naisellisilla käsityötaidoillaan. Osaamme kyllä leikata lihaa, ampua, rakentaa kattoja tai valaa talonpohjaa, mutta irronneen napin ompeleminen on kaikille aivan yhtä ylivoimasta.

Äitini ei osannut opettaa minulle nurjaa silmukkaa, kun sitä joskus ala-asteikäisenä kysyin. Opin sen kuitenkin, en nyt muista kenenkä neuvomana. Tänä syksynä sain aikaiseksi kaulahuivin, joka aiheutti suuren haloon.

Serkkuni M: "Muistatkos kuinka virkkasin kokonaisen villalankarullalllisen joksikin.. no.. vähän kaulahuivia tai pidennettyä patalappua muistuttavaksi pötkyläksi? :D Tämä siis silloin umpparileikkauksen jälkeisellä sairaslomalla. Hieno tuli, sain jopa sormeen villalankahiertymän, mikä toisaalta saattaa olla myös merkki täydellisestä ammattitaidottomuudesta ja liian kireästä langasta.. Mutta voinpa sanoa sentään kerran aikuisiällä virkanneeni! Se harrastus tosin lopahti samantien kun lanka ja sairasloma loppui."

Serkkuni R: "Pitäsköhän ittekkin kokeilla, ei ole kyllä enää mitään tietoo kuinka kaulahuivin teko aloitetaan, mutta onhan meidän suku niin hyviä noiden käsitöiden kanssa, että voisin saada jonkun pötkylän aikaseksi :D"

Puukässä onkin ollut tälle serkussarjalle itsestään selvä valinta. :)

Päätinkin siis todistaa itselleni ja koko suvulle, että perimää voi vastustaa. Kaikessa hiljaisuudessa olen saanut jotakin aikaiseksi - ja huomannut jopa kehittyväni! Tälle sivulle siirränkin nyt otoksia aikaansannoksistani - ja julkiseksi kaikille nämä kuvat tulevat sitten jouluaaton jälkeen. :)